Raoul Pugno
.jpg)
Stéphane Raoul Pugno (23. kesäkuuta 1852 Montrouge, Ranska – 3. tammikuuta 1914 Moskova, Venäjä) oli ranskalainen pianisti, opettaja ja säveltäjä. Hän debytoi pianistina jo 1858 ja saatuaan prinssi Poniatowskilta taloudellista apua opiskeli Ecole Niedermeyer -koulussa. Vuosina 1866–1869 hän opiskeli Pariisin konservatoriossa, missä hän voitti palkinnon pianonsoitossa 1866, harmoniassa 1867, säveltapailussa 1867 ja urkujensoitossa 1869.[1]
Pugno osallistui aktiivisesti Pariisin kommuunin toimintaan 1871 ja oli sen oopperan musiikillinen johtaja. Kommuunin kaaduttua hänestä tuli 1872 St Eugène-Ste Cécile -kirkon urkuri ja saman kirkon kuoronjohtaja vuosiksi 1878–1892. Vuodet 1892–1896 hän toimi Pariisin konservatorion harmoniaopin professorina ja 1896–1901 pianonsoiton professorina. Vuonna 1893 hän aloitti uudelleen konsertoinnin ja oli pian aikansa tunnetuimpia pianisteja. Hänen soittoaan levytettiin 1903 Pariisissa, jolloin jälkipolvet saivat käsityksen hänen kevyestä kosketuksestaan ja joustavasta tekniikastaan. Vuonna 1896 hän aloitti resitaalit viulisti Eugène Ysaÿen kanssa ja tuloksena oli juhlittuja esityksiä. Hän esitti myös varhain Wagnerin teoksia. Kuuluisa tapahtuma oli esimerkiksi 1893 yhdessä Debussyn kanssa pianolla soitettu esitys Reininkulta-oopperan kohtauksista. Pugno sävelsi operetteja, koomisia oopperoita ja salonkimusiikkia, mutta teokset on nykyään unohdettu. Pugno muistetaan parhaiten monista piano-oppilaistaan.[1]
Oppilaita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Marion Bauer
- Nadia Boulanger
- Henry Février
- Fanny Flodin-Gustafsson
- Philippe Gaubert
- Boris Markewitsch
- Germaine Schnitzer
- Magda Tagliaferro
- Jakow Tkatsch, Emil Gilelsin opettaja
- Juliusz Wolfsohn
- Henry Woollett
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b The New Grove dictionary of music and musicians, Grove 2001, ISBN 0-333-60800-3 ja ISBN 1-56159-239-0.
| ||||||||||||||||||||||||||
